Tuo yllämainittu pitää usein turhankin hyvin paikkansa. No, ajattelin vähän muistella tässä kuitenkin, mistä keskusteltiin ja mitä tapahtui viime kunnallisvaalien aikaan.

Ensin vähän tilastotietoja.

Ehdokkaita/puolue 2012 vs 2017:

Vaikka jo 2012 vaaleissa puolueet valittelivat vaikeuksia saada ehdokkaita listoilleen, kiinnittyy huomio siihen, että ehdokkaita 2017 vaaleissa on huomattavasti vähemmän kuin edellisissä vaaleissa. Tämä on linjassa sen kanssa, että koko maassa kuntavaaliehdokkaiden määrä on laskenut. Eniten ehdokkaiden määrä on pudonnut SDPn, Perussuomalaisten, ja Keskustan riveissä. Kokonaan vaalikartalta ovat kadonneet Itsenäisyyspuolue ja Kommunistit. Minulle on myös pieni yllätys, että Pirkkalan Vihreiltä ehdokasmäärä on pudonnut yhdellä – koko maassahan Vihreiden kuntavaaliehdokkaiden määrä on lisääntynyt reilusti. Kokoomus oli ainoa puolue, mikä pystyi lisäämään ehdokkaiden määrää – tosin vain yhden.

Pormestariehdokkaita 2012 olivat Raili Naskali (Keskusta), Helena Rissanen (SDP/Kristilliset/Perussuomalaiset), Hannu Routamaa (Kokoomus), Kari Talasmäki (Vihreät), Teppo Hoikkala (Vihreät), Pirjo Jukarainen (Vihreät), Riku Merikoski (Vihreät), Arja Rinneaho (Vihreät) ja Harri Aalto (Vasemmisto). Mielenkiintoista tuolloin oli, että Vihreillä oli viisi pormestariehdokasta.

Vaalien tulos ja puolueiden saamat valtuustopaikat näkyvät alla.

Valtuustoon valitaan myös 2017 vaaleissa 43 ehdokasta. Edellisen kauden valtuutetuista 19 ei enää ole ehdolla – tämä tarkoittaa siis, että minimissään valtuustossa vaihtuu tuo määrä valtuutettuja.

Mitkä sitten olivat ajankohtaisia asioita 2012 vaalien alla? Luettelen tässä asioita, mitkä olivat esillä, mutta en korosta sitä, mitkä puolueet näitä esittivät.

Ehkä suurin tulevaisuuden huoli liittyi tuolloin suunnitteilla olevaan kunta- ja Sote-uudistukseen. Tuolloinhan vielä puhuttiin Sote-asioiden lisäksi kuntien pakkoliitoksista ja Pirkkalassakin oli huoli oman itsenäisyyden menettämisestä. Pakkoliitokset sittemmin kuopattiin ja jäljelle jäi Sote-uudistus, mikä nyt on edennyt kuluneen vaalikauden aikana. Onhan siinäkin toki kysymys kunnallisen päätöksentekovallan kaventamisesta, mutta pienemmässä määrin.

Huoli oli myös kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista Pirkkalassa. Esitettiin aravatuotannon lisäämistä.

Puhuttiin myös perheiden asemasta. Tavoitteita olivat muun muassa vanhempainetuuksien ja kotihoidontuen nostaminen työttömien peruspäivärahan tasolle lapsen ollessa alle 1.5 vuotias sekä kunnallisen kotiavun saaminen kaikille lapsiperheille. Samoin toivottiin, että päiväkotien ryhmäkoot eivät kasvaisi liian suuriksi. Myös erilaiset vaihtoehdot haluttiin pitää avoimina lapsiperheille ml. kotihoito ja perhepäivähoito.

Kuntatalous oli tietenkin myös esillä – toivottiin vakaata ja tervettä kuntataloutta. Samoin lähipalvelujen saatavuus oli esillä – erityisesti lapsiperheiden ja vanhusten palvelut. Myös lähileikkipuistot ja niiden säilyttäminen mainittiin. Oikeus rakentaa asuntoja ja elinkeinotoimintaa haja-asutusalueille oli yksi teema.

Puhuttiin myös Pirkkalan nopeasta kasvusta. Oltiin huolissaan siitä, miten nopea Pirkkalan väkiluvun kasvu ja siihen liittyvä rakentamisen ja liikenteen lisääntyminen muuttaa Pirkkalan ilmettä ja luontoa.

Kestopuheenaihe Pirkkalan oma uimahalli oli myös esillä, tosin ehdotettiin myös, että uimahalli tulisi rakentaa Tampereen rajalle yhteistyössä Tampereen kaupungin kanssa. Samoin pohdittiin myös mahdollisuutta, että osa investoinnista tehtäisiin yksityisin varoin. Uimahallia pidettiin toisaalta kalliina investointina, millä on myös suuret käyttökustannukset vuosittain.

Jo tuolloin keskustelussa oli myös huonokuntoisen kunnantalon purkaminen ja koko korttelin rakentaminen uusiksi. Puhuttiin 11-kerroksisesta asuintalosta ja liiketiloista katutasossa. Aivan maaliin asti tämä hanke ei ehtinyt edetä edellisellä valtuustokaudella.

Kuntalaisten verojen nostamisesta toiset olivat sitä mieltä, että on mahdollista nostaa, toiset taas olivat veronkorotuksia vastaan tai näkivät, että niille ei ole tarvetta. No, kuluneella kaudella kunnan tulovero taisi pysyä samalla tasolla (20), mutta kiinteistöveroa nostettiin verovuodelle 2017 seuraavasti; yleinen kiinteistövero 0.90 -> 1.05, vakituinen asuinrakennus 0.45 -> 0.55 ja muut asuinrakennukset 0.95 -> 1.05.

Toivottiin myös, että kuntalaisia olisi kuultava enemmän päätöksenteossa – varsinkin kaavoitusasioissa.

Pirkkalassa pidettiin vaalien alla lukiolaisten ja ysiluokkalaisten vaalipaneeli – siellä selkeä toive oli, että Pirkkalaan pitää saada uusi lukio. Tämä toivehan on nyt toteutumassa, mikä on hieno asia. Samoin toivottiin uuden lukion yhteyteen toisen asteen ammatillista koulutusta – tämäkin on toteutumassa lentokoneasennuslinjan myötä. Toivottiin myös parempaa joukkoliikennettä, mitä nuoret voisivat käyttää. Viime valtuustokauden aikana tehtyjen liikenneuudistusten myötä joukkoliikenneyhteydet Pirkkalassa/Pirkkalasta ovat selkeästi parantuneet. Eli, nuorten toiveita on kohtuullisen hyvin pystytty viime kaudella toteuttamaan.

Eli, aika paljon on samoja teemoja kuin nyt vuoden 2017 vaaleissa. Itse olen iloinen siitä, että kuntien pakkoliitoksista luovuttiin. Samoin on hienoa, että pirkkalalaisten nuorten varsin konkreettisiin toiveisiin on pystytty ainakin osittain vastaamaan.

Osallistuin 22.3. Pirkan Opiston ja Pirkkalainen lehden järjestämään vaalipaneeliin kunnan valtuustosalissa. Panelisteina olivat kuntavaaliehdokkaat Riitta Kuismanen (kristillisdemokraatti, pormestariehdokas), Mikko Kuoppa (vasemmistoliitto), Arja Rinneaho (vihreät, pormestariehdokas), Marko Jarva (kokoomus, pormestariehdokas), Armi Kärki (perussuomalaiset, pormestariehdokas), Heikki Riihimäki (keskusta) ja Janika Lanne (sdp/sitoutumaton, pormestariehdokas).

Tilaisuuden alusti nykyinen pormestari Helena Rissanen, hän nosti esityksessään seuraavat asiat Pirkkalan tulevaisuuden haasteina.

Kommentoin tässä joitakin vaalipaneelissa esiin nousseita teemoja, mitkä liittyvät osittain myös yllä mainittuihin haasteisiin.

Pirkkalan kunta on hyötynyt viime vuosina teollisuustonttien myynnistä yrityksille ja asuntotonttien myynnistä lähinnä rakennusyrityksille. Esimerkiksi viime vuonna Pirkkalan kunnan talous oli lähes 7 MEUR ylijäämäinen – iso osa tästä ylijäämästä tuli nimenomaan tonttimyynnistä. Pirkkalan kunnan maapinta-ala on kuitenkin rajallinen – 81 neliökilometriä, joten selkeästi jossain vaiheessa tämä tulolähde tulee ehtymään. Kunnan talouden pitkän tähtäimen taloussuunnittelussa tämä muutos on otettava huomioon – tonttimyynnin varaan tulevaisuutta ei voi rakentaa. Edelliseen liittyen – tulee myös tarkastella kriittisesti sitä, kuinka tiiviiksi ohitustien ja Pyhäjärven välinen alue halutaan rakentaa. On ensiarvoisen tärkeää, että esimerkiksi nykyinen pururata, mukaan luettuna Vähäjärven ympäristö, pystytään säilyttämään yhtenäisenä ulkoilualueena – tämä on tärkeää erityisesti ohitustien sisäpuolella asuvien asukkaiden viihtyisyyden kannalta.

Kunnan elinvoimaisuuden, viihtyisyyden ja identiteetin kannalta olisi tärkeää kehittää Pirkkalan kuntakeskusta. Mielestäni kuntakeskusta tulee rakentaa ylöspäin – ts. korkeahkoja asuinkerrostaloja – samaa mieltä oli suurin osa tapahtuman osallistujista ja panelisteista. Samoin kuntakeskukseen tulisi rakentaa asianmukaisia liiketiloja sekä kunnan eri funktioille toimivat tilat. Jotta Pirkkalan keskustaan ja sen tuntumaan saataisiin enemmän kuntalaisia ja jopa vieraspaikkakuntalaisia viettämään aikaansa, tulisi Naistenmatkanlahden/Virkaniemen aluetta kehittää. Vierasvenesatama, kahvila-ravintola ja miksei jopa laivayhteys Ratinaan lisäisivät keskusta-alueen houkuttelevuutta. Pirkkalan taajamayleiskaavassa Naistenmatkanlahden alue on jo merkitty satama-alueeksi ja Virkaniemi virkistysalueeksi, minne voidaan rakentaa virkistystoimintaa tukevia rakennuksia.

Vaalipaneelissa ei haluttu varsinaisesti keskustella Sote-uudistuksesta. Kuitenkin keskustelussa osa edustajista otti voimakkaasti kantaa Sote-uudistusta vastaan. Sote-uudistus on nyt siis joka tapauksessa tulossa ja siinä voi nähdä positiivisiakin piirteitä. Jo nykyään moni pieni kunta on lähes ylitsepääsemättömissä ongelmissa Sote-kustannustensa kanssa. Se, että maakunta ottaa järjestelyvastuun on pelastus näille kunnille talousmielessä. Vaikka Pirkkalassa tällä hetkellä ei Sote-kustannusten kanssa suuria ongelmia ole, on kuitenkin otettava huomioon tulevaisuus. Tämän linkin takana olevassa artikkelissa todetaan, että Pirkkala on yksi Suomen nopeiten ikääntyviä kuntia ja Sote-kulut tulevat tämän myötä tulevaisuudessa kasvamaan huomattavasti. Pidemmän päälle siis se, että maakunta järjestää Sote-palvelut on eduksi pirkkalalaisille. Tässä otan kantaa siis nimenomaan järjestelyvastuuseen – maakunnan “leveämmät hartiat” pystyvät paremmin turvaamaan palvelut kaikille koko Suomessa. Olen kuitenkin ehdottomasti sitä mieltä, että Pirkkalassa tulisi säilyttää paikalliset Sote-palvelupisteet. Tähän tulee tulevan valtuuston ja paikallisten maakuntaedustajien aktiivisesti pyrkiä. Sitä 12.5% vero-osuutta, mitä nyt ollaan kunnalisverosta ohjaamassa maakunnille pidän melko suurena. Tämä asettaa haasteita, miten jäljelle jäävällä vero-osuudella pystytään rahoittamaan jäljelle jäävä kunnan toiminta ml. koulutus ja sivistys, infrainvestoinnit jne. Nythän kunnalle jää edelleen valta nostaa omaa veroprosenttiaan eikä alunperin kaavailtua suoja-aikaakaan veronkorotuksille ilmeisesti ole tulossa. Toivon, että järkevällä taloudenpidolla Pirkkalan kunnallisveroa ei tarvitse Sote-uudistuksen jälkeen nostaa – Suomi on jo korkean henkilöverotuksen maa, enkä kannata sitä, että kuntalaisten kokonaisverorasitus kasvaa (siis sisältäen välilliset, kuten arvonlisäverotus sekä välittömät kuten kunta- ja valtionverotus). Toivoisin myös, että Sote-uudistuksen jälkeen Sote-uudistuksen onnistumisen yhtenä päämittarina käytettäisiin sitä, paljonko maakunnan Sote-kustannukset ovat verrattuna aiempaan, kuntakohtaiseen kustannusrakenteeseen. Jos Sote-uudistuksen myötä kokonaiskustannustasoa ei pystytä laskemaan, pidän uudistusta  epäonnistuneena. Valinnanvapauteen en osaa tässä ottaa kantaa, koska en tunne suunnitelmia riittävän hyvin. Yksityisten tuottajien käytön lisääminen voi onnistuakin, mutta siihen liittyy myös riskejä, kuten tuottajien konsolidoituminen suuriin tuottajiin, sitä myötä kilpailun väheneminen ja siten toimittajan lisääntyvä hinnoitteluvoima vs ostaja. Yksityisten tuottajien käyttö vaatii myös rautaista hankinta- ja kilpailutusosaamista maakunnassa. On kaikin keinoin pyrittävä siihen, että mitään toimittajaloukkua (vendor lock-in) ei pääse syntymään – näin pyritään aina toimimaan myös yksityisen puolen ulkoistushankkeissa.

Ehkä kiivain keskustelu vaalipaneelissa käytiin liittyen tulevaan pormestariin. Panelisteilta kysyttiin, pitäisikö pormestari tulla kuntavaaleissa eniten valtuustopaikkoja saaneesta puolueesta. Itse olen sitä mieltä, että kyllä. Periaatehan on hyvin samanlainen kuin eduskuntavaaleissa. Puolueet tekevät hyvissä ajoin ennen vaaleja selväksi omat pääministeriehdokkaansa. Sitten vaalivoittajapuolue tämän pääministeriehdokkaan kanssa aloittaa hallitusneuvottelut – ja lopulta pääministeri tulee vaalit voittaneesta puolueesta. Tässä mielessä kannatan, että pormestari valitaan valtuustoryhmän suurimmasta puolueesta. Vain siten kuntalaiset itse pystyvät edes jotenkin vaikuttamaan kuntansa pormestarivalintaan – ellei ole mahdollista, että kuntalaiset valitsevat pormestarin suoraan henkilövaalissa.